Jokainen tarina alkaa jostain, toiset ytimekkäästi, toiset pitkäveteisemmin, mutta jokainen alusta. Grandevillen tarina alkaa myös alusta, mutta leikataan alun tylsin vaihe pois tästä referaatista ja siirrytään suoraan kevääseen 2003.
Kaverukset Jouni ja Eemeli (nimiä ei muutettu) olivat jo pidemmän aikaa suunnitelleet orkesterin perustamista. Kuunnellun musiikin kulutus painottui tuolloin raskaammalle osastolle, ja sitä soitettiinkin. Jounin instrumentti oli pääosin laulu, mutta kitaransoitto oli hiljalleen vallannut alaa kiinnostuksissa. Eemeli oli siirtynyt paljolti aikaisemmasta leipälajistaan, koskettimista, rumpupatteriston taakse. Mukana notkui myös kitaristikaksikko Oskari ja Teemu, jolloin kööristä puuttui enää basisti. Allun tarttuminen matkaan tapahtui yhden keikan perusteella, johon saakka hänen oli määrä olla ainoastaan tilapäisratkaisu. Keikan jälkeen oli kaikille kuitenkin selvää, että hänet oli suorastaan tarkoitettu tähän tehtävään.
Jokunen keikka heitettiin muun elämättömyyden ohella vuoden 2003 aikana. Oma materiaali kasautui heti alusta saakka orkesterin ohjelmistoksi. Se oli raskasta, mutta pop-sävytteistä rock-musiikkia, suorastaan hard’n’heavy sektorilla leijuvaa soitantaa. Raskas kitaravalli ja junttarytmiikka alkoi vähitellen väistyä sävellyksistä punkin ja pop-rock-kappaleiden vaikutuksen alla, ja aikanaan musiikilliset erimielisyydet ja yleinen toimintakyvyttömyys ajoivat orkesterin ratkaisuun, että soittaminen oli parempaa ilman Oskaria ja Teemua. Kitaristiksi tuli keväällä 2004 mies nimeltä Oskar. Hänen kanssaan yhteistyö toimi huomattavasti paljon paremmin, ja ulkopaikkakunnille ehdittiin keikkailemaan muutamaankin otteeseen. Myös Jounille siirtyi enemmän vastuuta kitaransoiton saralla. Lavat kutsuivat. Toukokuussa äänitettiin neljän miehen ja studioherra Esko Alasen voimin kolmen biisin mittainen demo. Bändin silloinen nimi ”Ecstasy” painettiin kanteen ja kansien painamisen toteutti äärimmäisellä avuliaisuudellaan Duff G Chordsin Joni Kaunismäki. Myöhemmin kansien painanta maksoi vokalistille yhdet Converse All Star -tennistossut. (No hard feelings, though.. ;)) Demoa painettiin kysynnän mukaan, ja kaikki valmiiksi tehdyt vietiin käsistä. Vajaan sadan kappaleen erä liihottelee maailman turuilla.
Vuoden kuluttua kitaristinvaihdoksesta, keväällä 2005 Oskun kanssa soittaminen oli musiikkityyliseikkojen vuoksi ajautunut hankalaksi. Bändi oli muuttunut, mutta kitaristi sen sisällä ei ollut muuttunut sen mukana tarvittavaan suuntaan. Bändin kehityssuunta ei ollut näyttänyt olevan Oskulle mieleinen, ja eteneminen tapahtui eri suuntiin bändin sisällä, jolloin sitä koossa pitävä kangas alkoi repeillä. Musiikki oli karistanut hartioiltaan viimeisetkin rippeet heavy-kaudestaan ja muuttunut puhtaammin pop-rockiksi. Akustinen kitara oli useammin kuin kerran unohtunut jättää kotiin, ja china-peltiin komppaaminen oli vähentynyt olemattomiin. Oskulle kerrottiin, että hänet korvaisi bändin demotusta äänittänyt Aki. Yksi keikka soitettiin kokoonpanolla, jossa soittivat sekä Osku että Aki. Keikka päättyi sulakkeen palamiseen. Savonlinnan ammattiopiston sähköverkkokin tiesi, etteivät nämä kaksi taitaisi istua saman orkesterin rivistöön.
Jo aikanaan alkunsa saanut demotus jatkui. Ikuisuusprojektina hetkeksi levolle jäänyt projekti otettiin aktiivisempaan tarkasteluun uudelleen, ja uusia kappaleita ääniteltiin. Syksyllä 2005 tehtiin vain muutama keikka, ja eräänlaista taukoa kaikesta uudistusmielestään huolimatta viettävä bändi keskittyi ykstyiselämiensä hoitoon ja haaveiluun tähteydestä, varteenotettavuudesta, omasta julkaisusta ja ilmaisista cappuccinoista kaikissa Suomen Robert’s Coffee myymälöissä. Koulukavereista syksyllä 2005 alkoi yksi tietty ihminen vaikuttaa bändiin sopivalta. Samuli oli päästä varpaisiin musiikkia, luovuutta ja mieletöntä kuminaamaa. Ensimmäiset jamit tämän kosketinsoittajasankarin kanssa paljastivat, että juuri tätä oli kaivattu.
Kesä 2006 ja vähintään yhtä monta kärpästä, hyttystä ja hikoilevaa pop-muusikkoa heittivät keikkoja lähikunnissa. Valkoinen Transporter kiiti maksimitehoillaan pitkin maanteitä ja tienoolla tuoksui tekeminen. Tarina jatkui seuraavalle vuodelle keikkalistan kasvatuksella ja promolevyn kasaamisella. Levy "Promotional Sounds" julkaistiin elokuussa 2007 Kesäillan Keiku -festivaaleilla ja ensimmäinen erä myytiin loppuun hetkessä. Uuden levyn äänittäminen alkoi samantien. Keikoilla nähdään!